Elokuun kalastus

Kirkkaassa vedessä, aurinkoisella ja tyynellä säällä ei siis missään tapauksessa kannata lähteä haukia yrittämään. Rantahauetkin, ne joita nyt normaalisti joka paikasta saa, lymyävät tiukasti kasvustojen juurella eivätkä lähde nousemaan yllä viipottavien lusikoiden tai vaappujen perään. Kaikkein korostetuimmin nämä kolme kauhutekijää ovat olemassa juuri elokuussa. Keväällä voi olla tyyntä ja aurinkoista, mutta vesi on vielä viileää, joten kalaa tulee. Myöhemmin syksyllä voi myös auringonpaisteessa ja tyynessä saada hyvin haukia, mutta ei elokuussa.

Mitä siis tehdä, keskittyäkö marjastamiseen ja sienestämiseen?

Niin huonosti eivät asiat sentään ole. Hauenkalastajan on vain odotettava pilvisiä ja tuulisia kelejä tai kalastettava vain ilta tai aamuhämärässä. Tai sitten voi keskittyä sellaisten kalojen pyyntiin, joita elokuussa saa paremmin. Eli ahven ja kuhavälineet esille.

Elokuun ahvenen käytöksessä on pieniä piirteitä syksystä, mutta pääsääntöisesti kalastus on samantyyppistä kuin heinäkuussa. Ravintokalaa puollollaan olevat vesikasvustoreunaiset virtapaikat ovat sisäsaariston ehdottomia ykköspaikkoja. Ulkosaaristossa on puolestaan havaittavissa jo merkkejä ahvenen parveutumisesta - joskin suurten parvien löytäminen ei ole läheskään niin varmaa kuin myöhemmin syksyllä. Jotkut ulkomeren reunan karikot keräävät jo elokuussa valtavia ahvenparvia. Mukaan siis kevyt vapa ja pieni kela ja mikä tärkeintä, eri kokoisia jigipäitä sopiva lajitelma. Sopiva jigin koukkukoko on 1 tai 1/0 (puhutaan kuitenkin yli 200g:n ahvenista) ja tuollaiseen koukkuun pitäisi löytyä 5, 10 ja 15 gramman päitä. Matalalta karikolta kalastettaessa 15 grammainen pää kerää vain levää ja siksi on mukavampaa ja tehokkaampaa kun pakista löytyy myös kevyempiä päitä. Kun pienipäiseen mutta isokoukkuiseen jigiin liitetään tarpeeksi iso toukka-tai kalajigi, niin kalamiehellä onkin yhtäkkiä käytössään viehe joka toimii mainiosti myös välivedessä. 15 gramman jigipäitä tarvitaan kun kalastetaan karikon syvempiä reunoja. Jigipyrstön värinä ruskea (pumpkinseed tai motoroil muunnoksineen) on pomminvarma valinta, mutta vielä parempaa ottiväriä voi toki etsiä päivän aikana- jos moiseen uskoo.

Vaikka monet aloittavat meritaimenen syyskalastuksen vasta kylmien vesien aikaan lokakuussa, niin kalaa saa heittämällä kuin uistelemallakin jo elokuusta lähtien. Uistelija etsii kaloja karikkoja ja syviä uppomatalia kiertelemällä. Yleinen uistelusyvyys on noin 3-10 metriä. Heittokalastaja tarkkailee luotaimensa lämpötilamittaria. Kovien tuulten jälkeisinä päivinä voi löytyä kumpualueita, missä vesi on huomattavasti muuta ympäristöä viileämpää. Tällaisilla alueilla veden lämpö saattaa olla alle kymmenen astetta ja taimenet löytyvät aivan karikkojen tyrskyistä. Elokuulle ovat myös tyypillisiä hyppivät taimenet. Kun vene lähestyy karikkoa, niin yhtäkkiä jostain saattaa ponkaista taimen ylös, ikään kuin se haluaisi paremmin nähdä tulijan. Lähestyvä kutuaika ja reviirikäyttäytyminen lienee selityksenä oudolle hyppimiselle.

Jos on outoa tuo taimenen hyppiminen, niin vaikea on myös löytää selitystä salakan elokuiselle käyttäytymiselle. Tuo pieni parvikala nimittäin kerääntyy elokuussa paikoin valtaviksi parviksi ja tyyni elokuun illan merenpinta näyttää välillä aivan kiehuvan kalaa. Massaparvia löytyy niin lahdista kuin virtasalmistakin ja tällaisesta paikasta täkykalastajan on helppo käydä täydentämässä syöttivarastoaan. Valtavat parvet saattavat pysyä viikkokaupalla samalla alueella, mikä ei jää petokaloilta huomaamatta. Pikku hiljaa paikan ahven ja haukikanta kasvaa kasvamistaan, sinne siis uistimia, jigejä ja täkykaloja liottamaan.