Huhtikuun kalastus

Alkutalvesta pilkkimies tutkailee joka aamu jäätilannetta, ja samoin tekee vannoutunut venekalastaja huhtikuussa. Yöpakkasten ja vesisateiden vaikutuksia tarkkaillaan herkeämättä. Ymmärrettäväähän se on jos ei satu olemaan pilkkimies ja koko talvi on kulunut jäiden sulamista odotellessa. Joitankin talvina etelärannikolla päästään venellä kalastamaan jo maaliskuussa, mutta kovina pakkastalvina kuten 2003 veneellä pääsi vesille vasta toukokuun vaihteessa. Vuonna 2006 jäät lähtivät Porkkalasta varsin myöhään, vasta 24. huhtikuuta kun taas keväällä 2008 meri oli suurimman osa maaliskuuta auki. 2010 huhtikuun alussa jäätä oli paljon, mutta jo 24.4. pääsi veneilemään. Talvella 2012 teräsjäätä muodostui merialueella vain lyhyen aikaa ja alimpana ollut jää pehmeni maaliskuun loppuun. Koko jäämassa oli vain jäätynyttä kohvaa.Silti kesti tovin ennen kuin kohva oli poissa. Ensimmäinen venematka tehti Apajamatkoilla tuona vuonna 14.4.

Kun sitten ensimmäistä kertaa päästään vesille on olo mahtava. Meritaimenta, siikaa, haukea ja ahventa - jopa kuhaa. Kaikkea on yht'äkkiä tarjolla yllin kyllin. Tämä onkin vuoden kiireisintä kalastusaikaa, vaikka tuota kiire-sanaa ei tulisikaan nivoa yhteen mainion harrastuksen kanssa. Ehkä se on vain sitä "kevättä rinnassa", menohalua ja intoa joka ei onneksi tunnu kevät keväänkään jälkeen laantuvan.

Huhtikuu on meren rannikolla ennen kaikkea siikakuukausi, johtuen lähinnä siitä, että muina aikoina vuodesta niiden tavoittaminen vapavälinein on huomattavasti vaikeampaa. Leutoina talvina kaikki ottipaikat ovat huhtikuussa sulina, joten mahdollisuuksia on vaikka mihin. Ja huhtikuussa siikaongelle on mentävä jos kalaa mielii ylipäätänsä saada. Toukokuun alkupuolella sesonki on jo ohi! Huhtikuun alussa yöpakkasten aiheuttama aamuriite häiritsee aamukalastusta tyynemmissä paikoissa, mutta monesti iltapäivän auringon kilossa avautuu onkimiehille lisää tutkittavia alueita. Kausi aloitetaan yleensä virtapaikoista, siellä kun ei ole jäitä esteenä, mutta myös muita paikkoja kannattaa kokeilla. Kaloja löytyy varsin eri tyyppisiltä alueilta ja aivan suoralta hiekkarannaltakin saattaa tavoittaa siikaparven. Yksi virtaavien salmien salaisuuksista roskista vapaan pohjan ohella on se, että kalat tuntuvat liikkuvan tällaisella alueella edes takaisin, milloin ylä- ja milloin alavirtaan. Suoralta rannaltakin kalat kyllä tavoittaa, mutta parvet osuvat paikalle ehkä hieman harvemmin kuin virtapaikoissa.

Missä vain haukea päästään avovedestä kalastamaan, ovat saaliit kutulahtien edustoilla voivat olla melkoisia. Ruokakalat talteen ja ne isot takaisin veteen kutuaan jatkamaan, on hyvä sääntö kevätkalastuksessa. Kylmän veden kalat mielletään hidasliikkeisiksi, joten kelausnopeus valitaan sen mukaan. Jotkut kelluvat vaaput eivät pysy tarpeeksi syvällä ja paikallaan hitaallakaan katkokelauksella, sillä niissä on nostetta liikaa. Niinpä suositeltavampi vaihtoehto on käyttää uppo- tai keijuvaappua.

Vaikka joinakin vuosina saattaa jo maaliskuussa päästä vesille, alkaa taimenkausi tosissaan vasta huhtikuussa auringon lämmittäessä rantavesiä. Kaloja lähdetään etsimään sellaisista välisaariston lahdelmista ja saarten rannoista, mistä löytyy lämpimämpää vettä. Kaikuluotaimen lämpötila-anturille on nyt jos koskaan tosissaan käyttöä! Ulkosaaristosta kaloja ei löydy, sillä kalat ovat matalassa vedessä sisempänä saaristossa. Tästä on todisteena mm.ne lukemattomat kookkaat taimenet joita saadaan vaapuilla hauenkalastuksen yhteydessä.

Perinteisten 10-25 grammaisten lusikkauistinten lisäksi toimivia kevätuistimia ovat myös vaaput kuten esim. Rapalan Husky Jerk. pienet X-Rapit sekä keijupainotettu Bomber A10. Vaikka huhtikuussa saattaa olla joitain yli 20-asteisia päiviä, ei veden lämpötila nouse liian korkeaksi taimenen "lämpötaskupyyntiä" ajatellen, vaan pysyy siinä 4-8 asteen välillä. Veden lämpötilan noustessa yli 8-asteen kalat siirtyvät hieman ulommas karikkojen ja saarten kärkiin jahtaamaan ohikulkevia kevätsilakoita.