Joulukuun kalastus

Veneettömät pilkkimiehet tarkkailevat laskevaa elohopeamittaria hymyssä suin. Teräsjäätä syntyy -10 asteen pakkasessa 2,5cm:n vuorokausitahtia, joten ei siinä viikkoja tarvita, jotta kantava jää muodostuu. Tietty etu on niillä, jotka pääsevät "korkkaamaan" jonkun pilkkipakan, sillä ensijäiden alta saattaa saada todella hyviä saaliita. Mutta joka karilla ei ole kaloja heti alkutalvesta, vaan kalat voivat saapua karille myöhemmin. Ei siis kannata hylätä yhtä karikkoa sen takia, että siitä ei ensi jäillä tullutkaan mitään. Uuden katsauksen voi käydä tekemässä kuukauden tai kahden perästä tai viimeistään kevätjäillä kun ahvenparvet ovat selvässä liikkeessä. Kareja kiertelevä pilkkimies saa huomata, että joukossa on aina enemmän niitä huonoja ja jopa kerrassaan aivan tyhjiä pakkoja. Tämä jos mikä pitää pilkkimiehen hyvässä kunnossa.

Veneenomistajat eivät niistä jäistä niin välittäisi, sillä pilkkiminen veneestä on alkutalvesta erityisen tuloksellista. Hyvien ahvensaaliiden lisäksi monin paikoin on partaan yli nostetaan myös komeita kuhia niin pilkillä kuin myös jigeillä. Muista kokeilla Fins-S-Fish vertikaalijigejä kuhalle myös todella syvästä yli 15m:n vedestä. Eräskin tuttavania valitti huonoja saaliita syksyllä 2009, mutta vika oli ollut vain siinä että hän oli kalastanut liian "matalasta" syvimmillään vain 14m:n syvyydestä.

Loppukauden avovedessä suuria ahvenparvia on löytynyt 8- 14 metrin syvyydestä, kalojen koon vaihdellessa 200-500 gramman välillä. Mutta ne todella suuret ahvenet löytyivät marraskuussa niinkin matalasta kuin 4-6 metrin vedestä. Jokavuotisena ilmiönä on yleensä toistunut se, että kun kansi helähtää päälle, niin syvässä olevat parvet siirtyvät nekin matalampaan veteen. Ensijäiden tyypillinen hyvä ahvenkarikko on matalimmalta kohdaltaan 6-10 metrin päässä pinnasta. Ja mitä enemmän lunta jään pinnalle sataa, sitä pimeämpää on jään alla ja sitä matalammasta voi aloittaa ahventen etsimisen.

Vuonna 2002 koko lokakuun ajan tuulet tuiversivat Kajaanista mikä tuntui vievän meritaimenet kalastajien ulottumattomiin. Mutta mihin? Syvään veteen, keskelle Suomenlahtea vaiko Viron rannikolle? No vuonna 2006 puolestaan koko loppukausi tuuli lounaasta ei vastavuoroisesti tuulen olisi pitänyt painaa kaikki Ruotsin taimenet Suomen puolelle. No näin ei tietenkään käynyt, mutta eivät meritaimensaaliit mitenkään huonotkaan olleet syksyllä 2006. Tässä on paljon alueellisia eroja, joltain paikon meritaimenet tuntuivat puuttuvan, Itäinen Suomenlahti oli jälleen parempi kuin Läntinen.

Jos taimenta pääsee vielä joulukuussa kokeilemaan, niin kannattaa pitää mielessä pienet uistimet ja rauhallinen uittotekniikka. Kevennetyt vieheet pääsevät oikeuksiinsa, joskin perhot toimivat vieläkin viettelevämmin. Jos et perhokalastusta harrasta niin eipä hätää. Perhoa voi heittää virvelivavalla apupainon kanssa, sen voi kiinnittää lusikkauistimen eteen sivutapsiin tai sitten 30cm:n tapsiin jonkun vahvaliikkeisen vaapun perään.

Joulukuu mielletään myös erinomaiseksi hauen pilkkimisajaksi joka on verrattavissa kevättalven karkeloihin. Onko se sitten niin paljon parempi kuin esimerkiksi vähäluminen tammikuu, sitä en osaa sanoa, mutta kausi kuitenkin aloitetaan sisälahdissa joulukuussa.
Tekniikoista voi valita aktiivisen pilkkimisen tai rauhallisemman onkimisen - molemmilla tyyleillä saadaan hyvin saalista. Nopea avannolta avannolle eteneminen pilkin kanssa pitää lämpimänä, mutta samoihin tuloksiin voi myös päästä rauhallisemmalla syöttitekniikalla. Syöttionkia käytettäessä tulee vain muistaa, että jokamiehenoikeudella niitä ei saa ripotella pitkin rantoja, vaan on tyydyttävä niihin onkiin, jotka ovat kalamiehen käden ulottuvilla.

Joulukuussa mateet aloittavat vaelluksensa kohti kutulahtia. Tärpit voivat olla harvassa, mutta moni pilkkimies on todennut kalojen koon korvaavan harvat tärpit. Mateita pyydetään aina syötin kanssa. Kaupan silakkalaatikosta poimitut norssit ovat tietysti halutuinta tavaraa pystypilkin alakoukkuun tai madeharan syöttihaaraan, mutta niiden puuttuessa on tyytyminen silakkaan, joka tosin ei pysy läheskään niin hyvin koukussa. Mateita ei ehkä löydy varsinaisilta kutupaikoilta, vaan paremminkin sinne johtavien salmien reunamilta 2-6 metrin syvyydestä. Eikä siellä sitten tarvitse arvuutella että syököhän se vai ei. Syövä made saattaa iskeä syöttiin niin, että ranne on mennä sijoiltaan!