Marraskuun kalastus

Marraskuussa päivät lyhenevät kukonaskelin. Iltasyönnistä ei voi enää juuri puhua sillä hämärän perään tulee hetimiten pimeä. Koko päivä voi olla niin pilvinen ja tumma että tunnelma on kuin olisi iltasyönnillä - myös kalansaaliin puolesta. Kiinnostusta haukien pyytämiseen on omiaan lisäämään se, että mahdollisuudet suuren kalan saantiin matalasta ovat lähes yhtä hyvät kuin keväällä. Toiset pyytävät haukea syvemmästä vedestä ja osa uistelee. Ja kaikki saavat kalaa. Valtavat silakkaparvet uiskentelevat sisäselillä ja sopivan tyyninä päivinä voi kuulla melkoisia losautuksia keskeltä selkää. Hauet ne siellä mellastavat silakoitten perässä. Viileän veden hauelle tarjotaan yleensä vaappua jossa on rauhallinen uintiliike. Kesäretkien jäljiltä viehepakin pohjimmaisiksi jääneille vaapuille saattaa siis nyt tarjoutua näytön paikka.

Kun aallonkorkeus merellä kasvaa kannattaa meritaimenen kalastajan tarjota viehettä vähän syvemmällä. Uistelija lisää painoa uistinten eteen ja heittokalastaja tarjoaa kaloille syvemmällä uivaa 30- grammaista lusikkaa tai sitten vaappua. Marraskuussa osa taimenista on vaeltanut sisäsaariston ulkoreunaan, mistä niitä voi tavoitella heittämällä tai vetämällä. Kovan kelin yllättäessä ei siis ole välttämätöntä keikkua ulkokareilla vaan voi menestyksellä tulla kalastamaan saariston suojaan.
Tuivertava tuuli ei ehkä tunnu mukavalta, mutta on ainakin heittokalastajan ystävä sillä se helpottaa kalojen löytämistä. Monta päivää samasta suunnasta puhaltava tuuli siirtää heittokalat samantyyppisiin paikkoihin, jolloin muut paikat voi jättää heittämättä. Kun päivän aikana käydään läpi olosuhteiden mukaisia huippupaikkoja, se ei voi olla heijastumatta saaliissa

Moni taimenmies pitää etelän ja lännen puoleisia tuulia parhaina kalantulon kannalta. Kun tuulet muuttuvat, muuttuvat myös virtaukset ja pikkukalojen liikkeet. Jos vain jääräpäisesti koko päivä kokeillaan aiemmin toimineita heittosuuntia ja kalastetaan vain samoja rantoja, ei saalista kerry. Oli kyseessä sitten hauki, silakka tai taimen, niin niitä kaikkia löytyy (yleensä) parhainten tuulen alapuolisilta rannoilta. Kalapaikkoja valittaessa kannattaa siis ottaa huomioon tuulen suunta, eikä pelkästään se mistä aiemmin on tullut kaloja. Jotta kalapaikan valinta ei olisi näin yksinkertaista, lienee hyvä todeta että on olemassa kareja tai saaren kärkiä, joihin tuulen suunnan muutokset eivät tunnu vaikuttavan. Ilmeisesti tällaisella paikalla on suotuisat virtaukset tuulella kuin tuulella.

Taimen viihtyy tyrskyn tai uppokarien virtauksissa, mikä osittain selittää sen, miksi kovalla kelillä heittokalastajan saaliit pienenevät. Myrskyllä taimenelle otollisten paikkojen määrä kasvaa eli sama kalamäärä jakaantuu useamman paikan kesken, millä on tietysti kalatuloa heikentävä vaikutus. Kun myrsky tyyntyy vain tietyt niemet ja karikot jäävät kuohuamaan ja näitä koluamalla saaliin todennäköisyys puolestaan kasvaa.

Ahvenen venekalastuksessa marraskuu on ehkä vuoden paras kuukausi, ainakin kokonaissaaliiden puolesta. Ahvenparvien nopea liikkuminen on vähentynyt ja ne asettuvat paremmin aloilleen. Ahvenet löytää yleensä noin 5-10m:n syvyisiltä karikoilla, mutta vuosittaista vaihtelua tässäkin on. Esimerkiksi 1999 oli tavattoman huono vuosi, ahven ei jostain syystä kerääntynyt tavanomaisille paikoille. 2000 oli normaalivuosi ja kalaa löytyi monin paikoin erittäin hyvin. 2001 oli puolestaan omalaatuinen. Alkukaudesta ahventa löytyi hyvin suurina parvina, mutta sitten kalat jostain syystä tuntuivat hajaantuvan ja niitä löytyi syvältä sisäsaaristosta melko matalasta vedestä vielä marraskuussakin. Tämä saattoi osaksi johtua siitä, että veden lämpö jäähtyi alle 10 asteen vasta marraskuun puolivälissä. Syksy 2002 oli sekin erikoinen. Pääsääntöisesti karikot olivat tyhjiä, mutta mistä ahventa lopulta löytyi, sitä saattoi olla suunnattomia määriä. Kalat olivat vielä loppukaudesta yllättävän matalassa vedessä ja aivan rannikon tuntumassa. Syksy 2003 oli hyvin samankaltainen kuin edeltäväkin vuosi. Syksyllä 2006 ahven kerääntyi monin paikoin matalaan elokuun puolenvälin jälkeen ja sitä sai todella isoja saaliita. Sen jälkeen ahvenet kaikkosivat ja löytyivät taas uudelleen matalasta 5 metrin vedestä lokakuussa. Marraskuu oli vuonna 2006 ahvensaaliittemme osalta kohtalainen. 2012 oli ehkä perinteinen ahvenvuosi, kalat melko syvässä ja kun ne löytyivät, niitä tuli oikein hyvin.

Pitkään jatkuvat samanlaiset sääolosuhteet ovat myös ahvenen kalastajan mieleen. Kun kalaparvet onnistuu löytämään, niin raitapaitoja löytyy samasta syvyydestä tai muutoin samantyyppisistä paikoista pitkin rannikkoa. Mutta olosuhteet eivät valitettavasti kovin samankaltaisina pysy, vaan vaihtelevat tuulten aiheuttamien virtausten myötä. Niinpä venekalastaja saa välillä käydä karin jos toisenkin läpi ennen kuin soppakalat ovat kasassa.

Kuhaa pyydetään nyt syvästä - paitsi joistakin Suomenlahden rannikon jokisuista, missä kuha viileästä vedestä huolimatta voi olla vain kahden metrin vedessä. Matalasta kuhat tavoittaa keveillä jigipäillä, mutta syvälle kannattaa vertikaalijigiin laittaa iso jigipää 20-30g, sillä monin paikoin huippusaaliita nousee 15-20 metrin syvyyksistä.

Joskus koko syksy voi olla kitsas hauen suhteen, kuten esimerkiksi 2011. Huononakin haukivuonna kalantulo parantuu vesien jäähtyessä viimeistään marraskuussa. Jos haluaa ennätyshauen pyyntiin panostaa, on vesillä oltava huhti-toukokuussa tai sitten marras-joulukuussa.