 |




























|
 |
 |

Tammikuun kalastus
Tammikuussa jäät määräävät kalastustavan. Leutoina talvina Suomenlahti saattaa olla vielä tammikuussakin avoinna, minkä saimme kokea vuonna 2001, 2007 ja 2008. Tammikuussa meri voi lainehtia vapaana ja innokkaimmat kalamiehet käyvät vielä veneen kanssa kalassa.
Alkutalven avovesikalastus suosii traileriveneilijää. Suojaisassa laituripaikassa venettä säilyttävä kalamies joutui nostamaan veneensä ylös jo joulukuun alun pakkaspäivinä, mutta trailerilla venettä säilyttävällä kalastajalla ei ole kiirettä, vaan hän voi rauhassa seurata talven kehittymistä. Ei ole mitään paniikkia laittaa venettä "talviteloille" tai suorittaa sille talvihuoltoa jos kerran säät ovat leutoja.
Mikäli tammikuussa pääsee vielä veneilemään, on vesillä todella rauhallista. Ei näy mökkiläisiä ja harvassa ovat myös muut kalastajat. Vesi on todella kylmää, asteen pari plussan puolella. Taimenenkalastuksessa ei koeta marras-joulukuun vertaisia huippuhetkiä, mutta punalihaista kannattaa vielä yrittää. Taimenta tavoitellaan matalista suojaisista paikoista rannikon läheisyydestä. Vuodenajan vaatimassa hitaassa kelauksessa hidasliikkeinen uistin ei potki eikä värähdä, mutta vilkasliikkeinen - eli leveämpi, kuperampi tai kevyempi - uistin vielä toimii. Malttia vain kelaukseen ja muistakaa ne pudotukset!
Tammikuussa venekalastajan parhaat saaliit tulevat pilkillä. Jigi on menettänyt tehonsa, sillä ahven ei kylmässä vedessä innostu seuraamaan viekoittelevintakaan kumipyrstöä. Pitkään jatkuneen kylmän veden takia, ahvenet ovat painuneet syvälle. Toisinaan ruoka, eli useimmiten suuret silakkaparvet, saavat ahvenen liikkumaan lähestulkoon yhtä aktiivisesti kuin lämpimämmän veden aikaan. Kaloja saattaa tavata vain viiden metrin syvyydestä ja kalat saattavat seurailla viehettä tai ylös vedettävää lajitoveria kalastajan näköpiiriin pintaan asti.
Tyypillisempiä ovat kuitenkin päivät, jolloin ahven on syvillä kareilla tai rinteillä 10-20 metrin syvyydessä. Painavat pystypilkit ja suuret tasapainot saattavat antaa tuolloin oikein Pietarin kalansaaliita.
Komeita saaliita pilkillä
Mikäli jäälle vain pääsee, on tammikuu yksi hienoimmista pilkkikuukausista Suomenlahdella. Lunta on jään päällä yleensä vähän ja liikkuminen on helppoa. Jäätä ei ole paljon, mikä tekee reiän teosta helppoa. Valoa on jään alla helmikuuhun verrattuna vielä kohtuullisesti, ja sisälahtien kaislikkojen reunoja kannattaa kierrellä, mikäli on mieltynyt hauen makuun.
Vuoden parhaat ahvensaaliit saadaan monesti aivan alkutalvesta, mikäli vain ahven on kerääntynyt karikoille. Näin nimittäin ei välttämättä tapahdu joka vuosi. Karttaan merkityt noin kymmenmetriset karikot olivat ennen vanhaan pilkkijöiden kiikarissa, mutta nykyään kaloja etsitään enemmän perinteisellä tavalla, saarten kivikkokärkiä ja kasvustoreunoja kierrelleen. Alkukaudesta ei morria tarvitse juuri liottaa tai jos tarvitsee, on se merkki kehnosta kalapaikasta tai huonosta syönnistä. Isoista parvista ahven ottaa rajusti niin pysty- kuin tasapainopilkkiin, josta jälkimmäinen on ehdottomasti suositeltavampi, sillä se valikoi pannulle ne parhaat fileet ja jättää pienemmät kalat kasvamaan.
Myös kuhan pilkintään tammikuu on erinomaista aikaa. Eri vuosina kuhat tuntuvat kerääntyvän hieman erityyppisiin paikkoihin. Milloin mataliin ja milloin taas syviin. Esimerkiksi vuonna 2004 kuhat olivat eräissä sameissa Suomenlahden sisälahdissa paikoillaan koko talven vain parimetrisessä vedessä. Mutta paikkoja on eri tyyppisiä ja joillakin alueella kuha ovat puolestaan erittäinkin syvässä vedessä. Pitkäjännitteisyys ja rauhalliset uittoliikkeet ovat valttia kuhan pyynnissä. Ottikoneina toimivat niin pysty- kuin tasapainopilkitkin.
Kuhien kiinnostus nousta loppuvuodesta jokiin on opittu huomaamaan viimeisen viiden vuoden aikana. Onko kuha käyttäytynyt aina näin, vai onko tämä kaikkien kalojen pako avomereltä kohti jokisuita jonkinlainen hälytyskello Suomenlahden tilasta! Joka tapauksessa jokisuiden matalista paikoista kuhia tulee heti tammikuusta alkaen. Varsinaista kuhan Citykalastusta voi harjoittaa vaikkapa Porvoonjoella, missä hyvät kalapaikat sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa.
Mikäli tuntuu siltä, että pilkkipäivä on jäänyt lyhyeksi hämärän laskeutuessa, ei kalastusta suinkaan tarvitse lopettaa siihen. Tammikuussa mateet vaeltavat kohti kutupaikkojaan. Jokisuut ovat yksi varma osoite mateen kudulle. Vieheeksi käy tavallinen lusikkauistin, minkä alapuolelle kiinnitetään yksihaarakoukku lyhyen tapsin päähän. Koukkuun laitetaan norssinpala syötiksi ja sitten vain omaan tahtiin reikiä 2-5 metrin syvyyteen. Ja ne ohuet siimat voi tässä vaiheessa jättää autoon, sillä moni pyydystää vuoden kookkaimmat matikat nimenomaan tammikuussa.
 |
 |
 |