Heinäkuun kalastus
Syksy ja kevät ovat perinteisesti hyviä kalastusaikoja Suomenlahdella ja keskikesä on ollut hiljaisempaa aikaa. Kala ei syö, sanoo kalastava kansa, kun kala ei nappaa uistimeen. Mutta totuus on aivan toinen. Lämpimässä vedessä kalan aineenvaihdunta ja kasvu on huipussaan, joten ruokaa kuluu aivan toiseen tahtiin kuin viileän veden aikana. Kala siis syö, mutta vaikeudet alkavat, kun kalastajan pitäisi löytää kalat lämpimästä vedestä. Kalat ovat hajaantuneet uusiin paikkoihin ja sellaisiin syvyyksiin, että tavallisella lusikkauistimella kalastava ei niitä usein tapaa.
Viileämpää vettä löytyy heinäkuussa ulkomeren reunasta missä ahvenen pyynti saattaa olla tuottoisaa. Koko Suomenlahden alueella ulkosaariston haukikannat ovat varsin vaatimattomat, joten hauen pyynti kannattaa keskittää sinne missä kaloja on runsaasti, eli sisäsaariston lämpöön ja sieltä löytyvät myös parhaat kuhavedet.
Hauen kalastuksessa keskitytään kahteen asiaan, sään ja kellon tarkkailuun. Keskellä kaunista aurinkoista kesäpäivää on toki mahdollista saada joitain haukia, mutta varsinaiset ottiajat ovat aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Monilla kalamiehillä tuo iltakalastus luontuu helpommin ja syönti alkaa kun varjot illalla pitenevät. Auringon laskun aikaan on yleensä hyvä syönti jo käynnissä ja kalastusta voi jatkaa keskiyöhön asti. Kalojen aktivoitumisen voi myös kuulla ja nähdä. Päivällä niin hiljaiselta tuntunut meri herää illalla eloon ja saaliin perässä syöksyvien haukien loiskauksia voi kuulla sieltä täältä. Hauki on herännyt ahvenvitojen juurilta ja noussut väliveteen vaanimaan. Kalastuspaikan syvyys sanelee sen minkä tyyppistä uistinta kannattaa kesähauelle tarjota. Perinteisten kasvustojen reunamilta kalat saattaa tavoittaa niin vaapulla kuin myös lusikalla. Lusikkauistinta uittavan on vain pidettävä mielessä että siiman päässä on ottiväline jonka teho moninkertaistuu kun kelausliikkeeseen yhdistetään oikea käsiala. Kelauksen yhteydessä tehdyt pitkäkin pudotukset saavat uistimen uimaan syvemmällä ja tekevät uintiliikkeestä poukkoilevan ja ärsyttävän.
Päivällä haukea kannattaa lähteä pyytämään jos pitkän kauniin sääjakson jälkeen tulee pilvinen ja tuulinen päivä. Sadepilvet tuovat usein tullessaan kaivatun tuulen ja syöntivimman sytyttävän tumman ilman.
Jos kalapäivän aikana ei tuule eikä pilvistä ole tietoakaan on silti jonkinmoiset mahdollisuudet saada saalista. Kalapaikka on vaihvaihdettava sellaiseksi, että siellä on hieman varjoisammat oltavat hauelle. Eli mennään kalastamaan sameaan tai syvään veteen. 4-5 metriä syvät uppokarikot ja niiden rinteet ovat osoittautuneet hyviksi kalapaikoiksi. Jos tällaisella karikolla heittää teräsperukkeella varustettua kalajigiä, mitä tahansa voi tapahtua.
Heinäkuun ahvenelle pätee samat ohjeet kuin hauellekin. Aamu- ja iltasyönti korostuvat huippuhetkinä. Merellä on monen tyyppisiä karikoita, minkä reunoilta ahvenia saadaan lipoilla, pikkuvaapuilla ja jigeillä, mutta vielä paremmiksi ottipaikoiksi ovat osoittautuneet virtaavat ruohikkoiset salmet. Rantojen läheisyydessä kasvuston seassa on yleensä runsaasti pikkukalaa ahventen ravinnoksi. Sieltä siis yrittämään. Hyvällä tuurilla pääsee todistamaan ahventen ajoa ja saalisvasun nopeaa täyttymistä. Hieman syvemmästä vedestä virran karikoiden kupeesta kalastettaessa on jigin eteen laitettava teräsperuke, sillä haukivaara on ilmeinen.
Heinäkuun pääkala on kuitenkin kuha. Kuha mielletään kalaksi, jota voi uistella vain yöllä. Osa totuuden siementä on tässäkin käsityksessä mukana. Kirkkaiden vesien alueella kuha nimittäin nousee pintaan vieheiden tavoitettavaksi vasta yön pimeimpinä hetkinä. Mutta sameissa sisälahdissa uistelu keskellä kirkasta päivää saattaa olla aivan yhtä tuottoisaa kuin yöpyyntikin. Eikä jigiä unohdeta keskikesälläkään. Esimerkiksi yksi suurimmista jigikuhista Suomessa pyydetiin vuonna 2009 heinäkuussa A1-matojigillä.
|
